Kattavat ja toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat suomalaisen yhteiskunnan kulmakivi. Terve ja hyvinvoiva ihminen pystyy osallistumaan yhteiskuntaan sekä muuhun yhteisölliseen toimintaan. Vastaavasti huonosti voivat ja palveluiden ulkopuolelle jäävät ovat suuressa vaarassa syrjäytyä pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Varhainen tutkimus, tuki ja hoito ehkäisee tehokkaasti ongelmien kehittymistä ja on siten nopein sekä kustannustehokkain tapa ylläpitää yhteiskuntaa ja ihmisten hyvinvointia.
Valitettavasti kehityssuunta on jo vuosia ollut negatiivinen ja useiden välttämättömien palveluiden saatavuus on uhattuna. Palveluiden siirtäminen kunnilta hyvinvointialueille on heikentänyt tilannetta entisestään julkisen rahoituksen kiristyessä. Tämä negatiivisen kehityksen kierre on katkaistava ensi tilassa ja taattava ihmisille jatkossakin pääsy olennaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden pariin.
Esimerkiksi hammaslääkärille on jo vuosia ollut vaikeaa saada vastaanottoaikaa julkisella puolella. Julkista hammashoitoa on epäonnistuneesti yritetty täydentää yksityisillä palveluilla. Käytännössä yksityiset palvelut ovat kuitenkin vain parempiosaisten saavutettavissa samalla kun suurin osa jää edelleen palveluiden ulkopuolelle. Valitettavasti sama kehityssuunta uhkaa nyt kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita. Hyvinvointialueiden tärkein tehtävä onkin turvata palveluiden saatavuus kaikille.
Yksityiset palveluntarjoajat eivät ole ratkaisu hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden ahdinkoon. Ne eivät ole edullisempia eivätkä myöskään tehokkaampia kuin julkiset palvelut, vaan päin vastoin. Ostopalveluna hankitut lääkäripalvelut syövät tehokkaasti hyvinvointialueiden budjetteja. Lisäksi yksityiset lääkäriasemat houkuttelevat lääkäreitä korkeilla palkoilla ja siten kiihdyttävät entisestään julkisen puolen lääkäripulaa.
Sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat kaikille, ei harvoille!